keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Syksyn kauneutta ilmassa

En ole ollut mielestäni erityisen syksyihminen, mutta iän myötä huomaan pientä muutosta tapahtuneen.
Syksyn tullen harvenee suurin innostus puuhastella puutarhassa, kun sen sijaan metsä sienineen, marjoineen, ruskan sävyineen ja kaikkine muine kauniine yksityiskohtineen saavat minut liikkeelle aina tilaisuuden tullen.
Vesipisaroiden koristelemat hämähäkinseitit
ovat kiehtovia taideteoksia.
Viime viikonloppuna saimme ihanan mahdollisuuden käydä ystäviemme mökillä. Oli kutkuttavaa lähteä, kun tiesi mm. pääsevänsä paikallisiin metsiin sieniä etsimään.
Satumetsä.
Ystävämme veivät meidät metsään, jossa oli pääosin kuusia ja pehmeän upottavaa sammalta. Metsässä oli myös leveähkö, jyrkkä rinne, jonka alapuolella oli kostea notkelma. Kyseisestä notkelmasta löysimme mahdottoman apajan mustatorvisieniä, joista todisteena myös kuva.
Tässä minun sienisaaliini.
Kaiken kukkuraksi saimme koko sienikasan itsellemme, koska ystäviemme mukaan heillä alkaa olla sieniä jo riittämiin. Kiitollisin mielin otimme toki sienet vastaan, ja täällä kotona olen näitä kymmeniä litroja nyt yrittänyt kuivatella, niin saunan lauteilla kuin kiertoilmauunissakin. Hyvin ovat jo kuivuneet parissa päivässä.

Tyttäret vähän vihjailevat, että joka puolella kotia leijuu nyt sienien haju. Viittaan hymyillen kintaalla, sillä tiedän heidänkin nauttivan niistä sieniruuista, joita tästä sadosta valmistamme.

Kaunis kiitos myös taitavalle kutojalle, Sarille, kauniista sukista, jotka varmasti tulevat lämmittämään metsäretkilläni!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Yhdeksän hellahuonetta

Yhdeksän hellahuonetta ja hyppysellinen nostalgiaa - mm. näillä sanoilla kuvataan Työväenasuntomuseota, joka kuuluu Helsingin kaupunginmuseoihin. Tämä viehättävä museo sijaitsee vuonna 1909 valmistuneessa puutalossa Helsingin Alppilassa, lähellä Linnanmäkeä ja Kulttuuritaloa.
Museokierros tehdään aina oppaan johdolla, eikä käynti maksa mitään. Sanoisin, että se on tänä päivänä suorastaan ylellistä!
 
Kuulin museon olemassaolosta ensimmäisen kerran työkaveriltani noin viikko sitten. Kuluneena lauantaina jo sitten olinkin siellä mieheni kanssa tutustumassa museon pieniin hellahuoneisiin, jotka on sisustettu talossa eri aikoina eläneiden asukkaiden kodeiksi.
 
Jätteiden lajitteluohjeita.
Museotalon hellahuoneet antoivat aavistuksen siitä, millaisissa oloissa Helsingin kaupungin omat työntekijät ovat asuneet 1900-luvun alkupuolelta aina 1980-luvulle asti. Pieniä koteja, mutta useimmiten suuria perheitä. Vähälläkin tultiin toimeen, kun ei ollut vaihtoehtoja.
Tässä asunnossa eleli leskirouva seitsemän lapsensa kanssa.
Näkymä 1980-luvun hellahuoneesta.
 
 
Pihapiirin sanotaan olevan Helsingin harvoja säilyneitä puutalopihoja. Piha on tavallista avarampi, koska arkkitehti oli sijoittanut halkoliiterit ja käymälät kellareihin. Yleensä puuliiteri, pesutupa, käymälä ja vajat olivat sijainneet pihan perällä. (lähde: Työläispihojen kasveja -esite, Työväenasuntomuseo).
Pihapiirin historiallinen kukkapenkki tutustuttaa Helsingin
puutalopihojen perinteisiin koristekasveihin.
Jos kiinnostuit, niin vielä ehdit käydä tutustumassa museoon, joka sulkee ovensa 23.10.2016. Jos et pääse paikalle, voit katsella museoesittelyä, joka on kuvattu 360°-kameralla. Tästä linkistä pääset Työväenasuntomuseon sivuille.