lauantai 30. heinäkuuta 2016

Näkymiä

Kauan odotettu loma ja Italian-matka koittivat vihdoinkin muutama päivä sitten. Jo muutamassa päivässä on kamera ehtinyt tallentaa erilaisia näkymiä, joihin kaikkiin liittyvät joko aurinko, valo tai kuumuus - tai kaikki yhdessä.

Matkamme kohteita ovat La Spezia Ligurian alueelta (ja sieltä erityisesti Cinque Terre), Parma ja Bologna Emilia-Romangan alueelta sekä Volterra Toscanasta - eli pohjoisen Italian alueella pyöritään.

Matka on vasta alussa, mutta haluan jo jakaa muutamia näkymiä myös sinulle. Jatkoa seuraa tuonnempana, mutta viimeistään sitten, kun olen matkalta kotiutunut.

Cinque Terre. Vernazzan iloisenväriset varjot.
Corniglia, ja italialaisten ihastuttava tapa kuivattaa pyykkinsä.
Kuivuvat nopeasti paahtavassa auringossa.


Cinque Terre. Corniglian katunäkymä.
Mieluusti ripustelisin pyykkejä näissä maisemassa kuivumaan.
Kuva otettu vaellukselta Vernazzasta Cornigliaan.
Taustalla kuului taukoamaton kaskaiden siritys.

Asetelma puutarhassa La Spezian majapaikassamme.
Yksityiskohta La Spezian asunnon puutarhasta.
Parma ja näkymä ikkunastamme naapuritalon auringossa kylpevälle parvekkeelle.
Parma.  Näkymä ikkunastamme.

Parmassa on niin kuuma, että jokikin on kuivunut.
Kuivuus näkyi myös parmalaisessa puistossa.
Tässä puistossa ei ollut lainkaan kukkia, ja heinä oli kulottunut sieltä täältä.
Pulut olivat kokoontuneet nauttimaan puistossa viileästä vedestä.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Ethän lennä leppäkerttu

Lapsena renkutettiin leppäkertuille "Lennä, lennä leppäkerttu, ison kiven juureen..." -lorua - ja usein kävi niin, että leppäkerttu lähti kuin lähtikin lentoon pienen sormen päästä.

Eilen sattumoisin ihmettelin, kun ei ole koko kesänä sattunut yhtään leppäkerttua näkymään pihallamme. Kuin joku olisi kuullut ihmettelyni, sillä tänään näin leppiksen kipittämässä kukan vartta ylös ja alas.

Äkkiä kamera esiin, ettei tuo ihastuttava hyönteinen ehdi lennähtää pois! Eipä tuolla näyttänyt onneksi olevan kiirettä, joten sain näpsittyä muutamia kuvia.
Joku saattoi ehkä tunnistaa, että leppäkerttu kiipeilee siankärsämön kimpussa. Siankärsämö puutarhassa ei taida olla kovin yleinen, eikä suosittu, mutta minä olen siihen vallan ihastunut.
 
Onnistuin viime syksynä saamaan oranssin siankärsämön, joka on osoittautunut kestäväksi ja pitkään kukkivaksi väriläiskäksi kukkapenkissä.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Sadonkorjuun aikaan

Olin yhtä hymyä, kun viime viikolla löysin - vain noin viiden metrin päästä kotipihaltamme - kesän ensimmäisen tatin. Ei ihan täydellinen yksilö, mutta komea tatti kuitenkin.
Tatti motivoi minut myös eilen lähimetsään, josta lähdin etsimään kantarelleja. Sanovat, että tänä kesänä niitä olisi erityisen paljon.

Lähimetsämme on puustoltaan kuusivoittoista, mutta kyllä sieltä pieniä koivikkopaikkojakin löytyy. Ja sieltähän ne muutamat kantarellit sitten löytyivätkin. Olipa ihana näky, kun ensimmäinen keltalakki pilkotti heinien seasta!
Metsästä löytyi myös pienen pieniä suppilovahveroiden alkuja.
Myös mustikkasato näyttää olevan tänä vuonna runsas, ainakin meilläpäin. Mustikoita oli metsässä niin paljon, että vaivauduin keräämään vain kosteikkopaikkojen suurimpia yksilöitä.
Kerään mustikat käsin, sillä tavoitteena ei ole määrä, vaan metsän tunnelmasta nauttiminen, niin pitkään kuin mahdollista.
Mustikoista - tai muista tuoreista marjoista - syntyy helppo piirakka. Tässä linkki Dansukkerin ohjeeseen: Kakkukiille. Meillä piirakka on ollut hitti jo monena vuonna!
Pientä satoa saamme myös omalta pihaltamme, vaihtelevasti tosin. Erityistä silmäniloa ovat tuottaneet punaiset viinimarjat, jotka loistavat niin kauniin punaisina ja pullukoina, etten muista tällaista aikaisemmilta vuosilta.

Satoa näyttää tulevan oikein mukavasti myös pakastimeen laitettavaksi. Jäiset viinimarjat ovat kuin karamelleja, joita on mukava imeskellä!
Satorintamalla on ollut myös epämiellyttäviä vastoinkäymisiä. Pieniä etanoita näkyy niin salaatin, papujen kuin lehtikaalinkin kimpussa. Tässä näytteenä lehtikaalin lehti, jonka etanat ovat rei'ittäneet täysin.  Onneksi ihan koko sato ei näiden osalta ole pilalla, mutta valtaosa kuitenkin. Harmillista!
Onneksi saamme edes pientä satoa makeista mansikoista ja sipuleista. Sen sijaan raparperit, yrtit ja tomaatit palkitsevat runsaalla sadolla, mikä saa tällaisen harrastelijakasvattajan tuntemaan suorastaan pientä ylpeyttä.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Harrastuksena parvekepuutarha

On ilo jakaa tämä parvekepuutarhoja esittelevä Kuningaskuluttaja-juttu (linkki tekstin lopussa), josta kasveista hullaantuneet parvekeihmiset voivat jopa saada kipinän uudelle harrastukselleen. Tai voihan siitä muodostua jopa uusi elämäntapa.
 
Olen erityisen iloinen siksi, että jutussa esitellään mm. opiskelijakaverini Tiinan tyylikäs parveke, jonka rehevä kasvillisuus lienee vertaansa vailla. Reilu 14 metriä pitkästä ja 2,5 metriä leveästä parvekkeesta löytyvät mm. katsura, pensasmagnolia, villiviini, vuorimänty, kääpiöalppiruusu Kaino, kuunlilja, loistosalvia. maksaruoho, iris, kärhö, mansikka, potatom ja minttu sekä muut yritit.
Kun ei ole parveketta, niin laitoin kuvan pihamme karpaattienkellosta,
joka kukkii nyt parhaillaan. 
Jutussa vinkattiin, että esimerkiksi netistä - kuinkas muuten - löytyy loputtomasti vinkkejä parvekepuutarhan rakentajalle. Katselin huokaillen kuvia, joita avautui mm. hakusanoilla balcony gardening.
 
Jos omaat mielikuvitusta ja viitseliäisyyttä, voi parvekepuutarhan rakentaminen viedä sinut helposti mukanaan. Ja mikä parasta: onnistumisen ilo kirittää tekijänsä yhä rohkeampiin kokeiluihin.
 

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Aamuhetki, päivän paras hetki

Yksi viikonlopun parhaista hetkistä ovat aamun varhaiset tunnit, kun muu perhe vielä nukkuu. Minulle sopii oikein hyvin, kun saan herättyäni puuhastella yksin - vain hiljaisuus seuranani.

Ja ihan paras hetki on, kun lähden ensimmäiseksi pihalle katsomaan, mitä näin aamusta kuuluu kukille, pensaille, kasvimaalle, linnuille, oraville, pörriäisille ja kaikelle muulle, mitä pihapiiriimme sitten kuuluukaan.

Alla kuvatunnelmia tästä aamusta, joka valkeni sattumoisin kauniin aurinkoisena kylmähkön ja sateisen viikon jälkeen.

Tämä kesä on ensimmäinen, kun yritän tosissaan "kasvattaa" tomaattia. Ostin valmiin, pienen taimen, jonka istutin pihan aurinkoisimpaan kohtaan, ja jota olen pitänyt tasaisen kosteana, ja jolle olen ajoittain antanut vähän lannoitteena kanankakkaa. Eikös tällaisia tomaatin kasvatusneuvoja anneta?

Jotain olen onnistunut tekemään oikein, sillä tomaattini tulee tuottamaan satoa ihan mukavasti. Ensimmäinen tomaatti punastelee jo lupaavasti. 
Sain viime syksynä puutarhuri-Tiinalta mansikantaimia, ja taisin kuulla lajikkeenkin, mutta en valitettavasti muista sitä. Mansikat ovat kasvaneet vauhdilla, ja nyt olemme saaneet nauttia ensimmäisistä makeista mansikoista. Sato ei ole vielä kovin runsas, mutta sitäkin maukkaampi. 
Kirjoitin viime vuonna blogissani lahopuuaita-projektistani. Suunnittelin tuolloin, että istutan aidan eteen köynnöksiä. Olen nyt istuttanut kärhöjä, joista alla yksi kuvaesimerkki. Hyvin tuntuvat kärhöt viihtyvän ja maisemoivan heinäseipäiden tukemaa risukasa-aitaani!

Jos lahopuuaita kiinnostaa, löydät tämän tekstin alta linkit aikaisempiin postauksiini.
Kärhöistä vielä puheenollen. Alapuolen kuvassa näkyvän kärhön istutin vanhaa heinäseivästä vasten. Heinäseiväs on taas yksi niistä, joita kävin hankkimassa lahopuuaitaani varten. Kaikki pyritään ottamaan tällä pihalla hyötykäyttöön.
Kurrekin kävi metsän puolelta toivottamassa minulle tänä aamuna hyvät huomenet . Kovasti tarkkaili tekemisiäni, mutta oli samanaikaisesti valppaana juoksemaan omia menojaan.
Seurailin pitkään tätä varsin nopeasti liikkuvaa kotiloa, joka liikkuessaan jätti jälkeensä limavanan. Wikipedian mukaan kotilolla on vahva jalka, jonka aaltomaisten lihassupistusten avulla ne liikkuvat. Hmm... mielenkiintoista, opinpahan näin aamusta jotain uuttakin.
 

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Bournemouth, merenrantakaupunki Englannissa

Kesäkuun alkuun sijoittuneen Lontoon-matkamme lisäksi pyörähdimme päivän reissulla viehättävässä Bournemouthissa, joka sijaitsee Englannin etelärannikolla. Matkaa Lontoosta tulee noin 170 kilometriä, joka taittuu mukavasti joko junalla tai bussilla.
Bournemouth on yksi Englannin suosituimmista turistikohteista, jossa on sekä ulko- että kotimaisia turisteja. Kaupungissa sijaitseva yliopisto tuo myös oman nuorekkaan ilmeensä ihmisvilinään.
Kaupunkia ei turhaan tituleerata "Englannin Rivieraksi", sillä onhan kaupungissa noin kahdeksan kilometriä pitkä hiekkaranta.
Ranta houkuttelee!
Bournemouthin sanotaan olevan Englannin lämpimin ja kuivin paikka, mutta sadettakin toki tulee - kuten Englannissa kuuluukin.
 
Miellyttävä ilmasto ja sopiva määrä sadetta lienevät yksi tärkeä syy, että kaupungin yleisilme oli rehevän vihreä. Ehdimme pyörähtää kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsevassa puistossa, joka oli englantilaiseen tapaan erittäin kaunis ja hyvin hoidettu.

Ei tarvinnut kävellä kauaksi keskustasta,
kun löytyi upeita puutarhoja.
Karuselli - totta kai!
Asiaankuuluvasti: Fish & Chips.
Hyvin maistuivat!
Alla vielä linkit kahteen aikaisempaan Englanti-postaukseen:
 

Vain 6 kilometriä Lontoon keskustasta
"Garden of rest"