sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannuksen jälkimainingit

Aloin kirjoittaa tätä postausta hyvissä ajoin ennen puoltayötä, ja luulin vielä ehtiväni toivottaa hyvää juhannusta ennen päivän vaihtumista (kuvien lataaminen on hidasta... mur, mur).

Niin tai näin. Haluan toivottaa Sinulle oikein Hyvää juhannusta 2016! 
Kesä ja mansikat!
Tässä vaiheessa on ilo todeta, että olen ottanut juhannuksen vastaan varsin leppoisissa tunnelmissa. Se on jonkin sortin saavutus, sillä olen yleensä kotipihalla koko ajan touhuamassa jotakin - kuten varmasti me kaikki puutarhatouhuihin hurahtaneet.

Totesin taannoin lakonisesti kotijoukoille, että milloinhan maltan pysähtyä, ja vaan nauttia siitä, mitä on tullut tehtyä ja istutettua. No... nyt se hetki sitten tuli!

Torstaina kävimme juhannusruuan hankintamatkalla Helsingin kauppatorilla, jossa ostimme
Linnealta savustettua nieriää ja erinomaisia kalamurekepihvejä. Suosittelen lämpimästi!
Nautimme samalla aamun varhaisina tunteina rasvaisen lihapiirakan kera kahvin ennen työpäivää. Kylläpä maistui hyvälle, nam!
Työmatkojaan polkeva mieheni johdatti minut tänään fillarireitille, jollaista en arvannut lähimaastostamme löytyvänkään! Reittimme kulki pitkin hyvinhoidettuja, puistomaisia hiekkateitä, joiden varsilla oli kauniita istutuksia, puroja sekä lukuisia, töhrimättömiä penkkejä.
 
Juhannuksen aikana olen myös nautiskellut pihan kukkaloistosta ja pörriäisistä, joiden surinaa tuntuu kuuluvan nyt erityisen paljon.

Oi, ihana kesä!

Pihan pionit ovat nyt kauneimmillaan!

Ruusunkukassa oli tuplapörinää ja meteli sen mukaista.
Tämä pörriäinen sukelsi pionin kukan syövereihin, ja vauhdilla! :)
En lakkaa ihmettelemästä näitä luonnon väriyhdistelmiä,
joissa kaikki tuntuvat sopivan toisiinsa.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Nollaa pää

Onneksi edes ajoittain on ollut tunne, että nenä on hetken pinnan yläpuolella - joskin se pian tuntuu taas uppoavan vauhdilla pinnan alle. Siinä äkkiä päällimmäiset tunteet, kun on uusi työ ja sen myötä paljon opeteltavaa.

Koska pää on pyörryksissä kaikista uusista asioista, ovat hetkelliset onnistumisen tunteet sitten sitäkin parempia. Täytyy vain luottaa, että taidot alkavat vähitellen karttua.

Mutta annas olla, kun tulen kotiin työpäivän jälkeen. Niin kiire ei ole, etten ehtisi päivän päätteeksi kierrellä rauhassa omaa pihamaata. Ja joka ikinen päivä se yllättää ja ihastuttaa!

Sadepäivien jälkeen piha on saanut entistä enemmän vihreän eri sävyjä, jota kukkaloisto täplittää kauniilla väreillään.
Kevätmessuilta ostamistani tarhapioneista
yksi kukkii jo näin komeasti.
Iloa tulee kaikille aisteille: värit, tuoksut, äänet ja oman kasvimaan maut ovat ihan paras keino nollata pää työpäivän jälkeen. Kyllä taas jaksaa!
Tulikellukka on pihan väriläiskä. Takana päivänlilja.
Allium jaksaa ihastuttaa pallon muotoisilla kukillaan,
jotka kuivatan kukinnan jälkeen. 
 
Jalopähkämö houkuttelee pörriäisiä.
Pihan seitsemästä pionista osa antaa vielä odottaa parasta kukkaloistoaan.
Keltainen päivänlilja on harvoja keltaisia kukkiani.
Soma kuin mikä!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Vain 6 kilometriä Lontoon keskustasta

Hampstead Heath on vain noin kuuden kilometrin päässä Lontoon keskustasta sijaitseva upea puistoalue. Teimme puistoon piknikretken tämänviikkoisella Lontoon-matkallamme.

Jäimme metrosta Hampsteadin metropysäkillä, josta puistoon oli kävelymatkaa vajaa pari kilometriä. Se meni kauniissa auringonpaisteessa nopeasti, kun oli vielä mahdollisuus matkalla kurkistella hyvinhoidettuja pihoja.

 
Näimme puistoalueesta varmasti vain murto-osan, mutta parempi sekin kuin ei mitään! Reitillemme sattui vanhoja, jylhiä jalopuita komeine runkoineen, luonnosta nauttivia ihmisiä, linnunlaulua sekä lukuisa joukko vapaana juoksentelevia koiria, jotka palasivat oitis omistajansa luo kutsun kuultuaan.
 
Hetken käveltyämme löysimme vihreän kukkulan ja sieltä penkin, jolla nautimme eväämme.
 
Matka asunnollemme kukkulalta sujui joutuisasti, kun oli lisää maisemia, mitä ihailla! 
Pala hieman erilaista Lontoota, vai mitä?

Lue myös:
"Garden of rest"

torstai 9. kesäkuuta 2016

"Garden of rest"

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta, joten nyt on korkea aika tehdä asiaan korjaus.

Kävimme Lontoossa, jossa vietimme reilu kolme päivää. Lontoon jälkeen olimme vielä vuorokauden verran Bournemouthin vihreässä merenrantakaupungissa. Näistä kokemuksista saattaa tämän lisäksi poikia vielä muutama muukin postaus.

Lontoo on viehättävä sekoitus ihmisvilinää, liikenteenmelua, monien kielten sekamelskaa ja juoksevia askeleita - mutta samaan aikaan sieltä löytyy yllättäen myös lähes rikkumatonta hiljaisuutta.
Lukuisat kauniit puistot tarjoavat niin hiljaisuutta kuin mahdollisuutta ammentaa rauhaa kiireiselle mielelle, mutta vähintään saman kokemuksen voi saada hautausmailla, joihin sattumoisin törmäsimme tällä matkalla.

Löysimme kaksi, lähes toistensa kaltaista vanhaa hautausmaata, jotka ovat olleet pois käytöstä jo vuosikymmeniä. Tällä hetkellä molemmat hautausmaat on omistettu hiljaisille hetkille kaupunginvilinän keskellä.

Hautausmaat sijaitsivat lähellä Hampsteadin ja Barons Courtin metropysäkkejä.
Asuntomme sijaitsi Barons Courtin pysäkin välittömässä läheisyydessä, joten teimme, kuten paikalliset tekivät: oikaisimme Margravine Cemetery -hautausmaan poikki. Hautausmaan "nimi" on "Garden of rest".
Toivottavasti olen saanut kuviini vangittua edes hieman tämän kauniin hautausmaan tunnelmaa.