Pihaunelmista todellisuuteen

”Näyttötutkinto helmi-maaliskuun vaihteessa. Aiheena pihan suunnittelu – oma pihakin käy. Tai osa siitä.”, sanoi ope viime syksynä.

Hmm… oman pihan suunnittelu. Kuulostaa sopivalle haasteelle ja eiköhän tuo onnistune!

Näpsin kiireellä kuvia kukkapenkeistä ja istutuksista, joiden suunnittelua olin miettinyt jo jonkin aikaa. Kasveista suurin osa oli viereisen metsän lehtien peitossa, mutta ajattelin, ettei se haittaa. Minähän muistan, mitä kasveja missäkin kasvaa. Lisäksi mittailin kasvien sijainteja ja raapustin mitat kohmeisilla käsilläni vihkooni.

Unelmien siivittämänä näin jo mielessäni pihallamme ihania muotoonleikattuja puita (näistä muutama voisi mahtua)…

upeita luonnonkivimuureja (taustalla tietysti itse istuttamani sypressirivi)...

ja hyvinhoidettuja kukkapenkkejä.

Back to reality

Takaisin tähän päivään ja hetkeen. Lämpötila miinus kymmenen ja pihalla kevyt lumikerros. Tammikuu on kohta lopussa ja helmikuu painaa päälle.

Onneksi koulusta saatu asiakastyö vähän helpottaa ja pääsin vihdoinkin viime viikolla orientoitumaan oman pihan suunnitelmiin.

Ensin etsin kaikki mahdolliset taloamme koskevat piirustukset, joita onneksi löytyi jonkin verran. Sopivaa mittakaavapiirustusta (1:100) ei löytynyt, joten sen jouduin piirtämään ensimmäiseksi. "Hyvää harjoitusta!", tuumasi ope. "Hidasta.", sanon minä.

Lisäksi etsin koneelta syksyllä ottamani valokuvat lehtien peittämistä kasveista. Ja niinhän siinä kävi, etten muistanutkaan kaikkia kasveja, mitä istutuksissa on. Osa oli lehtien peitossa, osa syksyn takia jo nuukahtanut talvilepoon.

Olen ymmälläni, miten olen voinut unohtaa! Itseähän olen kasvit istuttanut - ja siirtänytkin moneen kertaan. Ehkä juuri siksi jouduinkin tänään kaivelemaan kasveja lumen alta muistaakseni, mikä missäkin sijaitsee. Ei ollut kivaa, ei. Kylmähän siinä tuli.

Olen myös yrittänyt tulkita vihkooni raapustamiani mittoja, jotka muistuttavat harakanvarpaita.

Huoh. (Ihan) vähän tässä meinaa tulla uskonpuute. Ehkä tämä oli taas kuitenkin hyvä opinpaikka? Sitä vartenhan minä taidan sitä koulua nyt käydäkin. Oppiakseni.

Kivien viemää

Epäonnisen porrasharjoituksen (Vanhan miehen hampaat) jälkeen on paikallaan nostaa esille paremmin onnistunut työ, joka oli toinen liuskekiviharjoituksemme. Suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi sama kolmen naisen tiimimme, joka teki myös porrasharjoituksen.

Tässä liuskekiviharjoituksessa ei ollut luovuutta rajoittavia ohjeita, kuten esimerkiksi ”tehkää tummista liuskekivistä metri kertaa kaksi käytävä”.  Saimme siis täydet valtuudet heittäytyä luovuuden vietäviksi, jossa vain mielikuvitus on rajana.

Lähdimme kuitenkin ihan maltillisesti liikkeelle. Valitsimme yksivärisen kiven sijaan kahdenvärisiä liuskekiviä; sekä vaaleita että tummia. Suorakulmaisen muodon sijaan päädyimme kokeilemaan ympyrää. 


Ympyrän keskeltä liikkeelle.

Toisiinsa hyvin sopivat kivet antoivat lähtölaukauksen työllemme. Tässä vaiheessa ei suoraan sanoen ollut mitään käsitystä, millaisen työn olemme tekemässä.

Erilaisten kokeilujen kautta totesimme, että antaa kivien viedä, ohjata tekemistämme. Tuo kuulosti niin hienolle, että sillä logiikalla päätimme edetä.

Mikähän tästä mahtaa lopulta muodostua?

Koska olimme päässeet työssämme hyvään vauhtiin ensimmäisenä päivänä - saamatta kuitenkaan vielä valmista - saimme opelta luvan jatkaa työtämme seuraavana päivänä. 



Työ kesken! -lappu kertoi, että jatkoa seuraa.

Työ kesken! -lappu pois ja homma jatkui seuraavana päivänä. Ensimmäiseksi piti tarkistaa, että työ etenee ympyrän muotoon. Otimme avuksi langan, joka kiinnitettiin harjateräkseen. Langan ja sormen avulla "piirsimme" kivien ulkpuolelle hiekkaan ympyrän muodon, jota kohti etenisimme.

Langan avulla piirsimme hiekkaan ympyrän muodon.

Ympyrän reuna saavutettiin monen kiven veivaamisen jälkeen. Reunakiviksi valitsimme valkoiset kivet, joita myös käännettiin ja aseteltiin paikasta toiseen - väsymiseen asti.

Luokan kannustusjoukot tsemppasivat ja kävivät vähän jo kehumassakin työtämme. Hymyssä suin kiitimme ja jaksoimme taas jatkaa.


Reunakivien asettelua vaille valmis.

Halkaisijaltaan lähes kolmemetrinen työmme valmistui toisen päivän päätteeksi. Olimme itse kovin tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka kivien tasaisuutta emme olleet työn edetessä jaksaneet enää tarkistaa ollenkaan. Tämähän voisi olla oikeasti jonkun terassi!

Opekin kävi antamassa kehuja ja palautetta. Työn puutteet todettiin, mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää.

Kivet on pesty ja puunattu vedellä ja harjalla.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Valmiita kivitöitä tarkastellaan arvioimisen ajan, kunnes ne taas puretaan. Onneksi on kuitenkin kuvat muistoina!

Vanhan miehen hampaat

Aina ei käy niin kuin Strömsössä. Ensimmäinen porrasharjoitus nimittäin karahti niin sanotusti kiville, konkreettisesti.

Kolmen naisen tiimimme tarttui porrasharjoitukseen asianmukaisella innolla. Puistosalin kivitarjonta tsuumattiin ja sieltä bongattiin materiaaleiksi kauniit graniittiset paasikivet ja säntilliset betonikivet. Haluttiin yhdistellä materiaaleja, olla luovia.

Mottomme ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” siivitti meidät työn touhuun.

Graniittikivet ovat painavia, joten hätiin tarvittiin kivisakset. Tulihan nekin nyt testattua. Haba tosin kasvaa saksista huolimatta. Tuli nimittäin hiki kiviä nostellessa!

Kivisakset

Hiekkaa lapioitiin ja kaivettiin ja taputeltiin. Kiviä naputeltiin varovasti paikalleen. Vatupassilla mitattiin kiviä vaateriin. Kivityöt ovat senttipeliä.

Homma etenee vielä suunnitelmien mukaisesti.

Open ohjeen mukaan tavoitteena oli näin alkuun rakentaa ”vain” kaksi porrasta. Hyvistä suunnitelmistamme huolimatta alkoi huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että toinen porras oli meidän osaltamme jo liikaa. Miten saamme betonikivistä tehtyjen reunojen väliin mahtumaan toisen portaan nousun, jonka piti olla paasikivestä? Miten toisen portaan alle tarkoitettu hiekka tuetaan reunoista?

Alkuinnostus alkoi laantua, kun homma ei edennyt. Muut ryhmät olivat jo saaneet lähteä kotiin saatuaan omat työnsä valmiiksi. Väsytti, oli hiki ja vähän jo nälkäkin.

Nyt tuli tenkkapoo. Hiekkakasa peittää ongelman.

Ope tuli katsomaan keskeneräistä työtämme. Keskusteltuamme vaikeuksistamme hän totesi, ettei kannata yhdistää luonnonkiveä ja betonikiveä. Mittoja on nimittäin vaikea saada täsmäämään. Kivien rakenteet ovat myös hyvin erilaiset. Tässäpä tämän viikon oppioivallukset!

Tadaa! Siinä se nyt on, keskeneräiseksi jäänyt porrastekele. Kuin vanhan miehen hampaat. Harva ja vinksallaan. 

Porras- ja muut kiviharjoitukset jatkuvat taas ensi viikolla. Välillä pitää taas suunnitella.

Vanhan miehen hampaat.

Valohoitoa

Perjantait ja maanantait ovat opinnoissamme verkko-opiskelupäiviä, jolloin teemme open antamia tehtäviä. Tänään olen ahertanut sisätiloissa niin, että valohoito on tarpeen. Siispä kamera reppuun, reppu selkään, lämmintä päälle ja ulos! Aurinko odottaa.



Osmankäämit ojan pohjalla.

Hetki pellonpientareella.

Huurteinen maa.

Jäätyneet heinät.

Luonnon taideteos.

Kylmää vettä ja jääkukkia.

 

Ristiin rastiin.

Sain lenkilläni hyvän mielen lisäksi myös hyviä ideoita öljyvärimaalausharrastukseeni. Kunpa vain osaisin viedä ideat myös taulupohjaan saakka. Siinä taas riittää yhdenlaista haastetta.

 

Erityisesti kiinnitin huomiota luonnon värimaailmaan, jossa tällä hetkellä leikittelevät ruskean (jopa kullanruskean) ja sinisen eri sävyt. Pieni lumikerros riittää korostamaan luonnon värimaailmaa kauniisti. Nautitaan siis tästä hetkestä! Ennen kuin huomaammekaan, on luonnon värimaailma jälleen muuttunut kevään lähestyessä.

Ainutkertainen kukkaloistoko?

Kaunis, valkoinen orkideani pudotti viimeisen kukkansa. Olimme saaneet ihailla sen kukkaloistoa loppukesästä saakka.

 

Tämä oli ensimmäinen yksilö, jonka olen saanut kukkimaan. Samaan aikaan kukassa oli myös monikukkainen ja soma joulukaktus.

 

Orkidean hoidosta löytyy jos mitäkin ohjetta. Näillä kotikonsteilla onnistuin nyt ainakin tämän kerran. Toivottavasti tämä ei jäänyt ainutkertaiseksi kukkaloistoksi!

• Upotin orkidean noin 2-3 viikon välein haaleaan veteen niin, että sen juuriosa jäi hieman näkyviin vedenpinnan päälle.
• Tipautin veteen muutaman pisaran merileväuutetta.
• Annoin kukan olla vedessä pari, kolme tuntia. No... joskus unohdin kukan veteen koko yöksikin (mutta vain joskus). 
• Lisäksi pidin kukkaa kesän kuistillamme, jonne aurinko ei porota suoraan. 

Alla olevista linkeistä löydät lisää orkidean hoitovinkkejä:

Suomen Orkideayhdistys ry

Yhteishyvä 

Lovely garden

Auringonpaiste vie väistämättä ajatukset kesään ja lomaan, jonka toivon tulevankin kesän osalta toteutuvan tavalla tai toisella. Ensi kesä on työssäoppimisen aikaa, mutta uskallan odottaa myös pientä lomapätkää.

Olemme perheemme lomamatkoilla vuokranneet pääasiassa joko asunnon tai talon hotellin sijaan. Käytäntö on osoittautunut viisihenkisen perheemme osalta erittäin hyväksi ja edullisemmaksi kuin hotelli. Lisäksi tällaisiin omatoimimatkoihin sisältyy väistämättä vähän seikkailun makua.

Lähdetään tästä liikkeelle. Alla kuva Brightonin merenrantakadun kukkaloistosta.

Brightonin asuntomme vuonna 2010 edusti tyypillistä englantilaista asumista kapeine portaineen ja suhteellisen pienine huoneineen – kolmessa kerroksessa. Asunto oli sekoitus vanhaa ja uutta ja oli tyylikäs kokonaisuus.

Paitsi puutarha.

Puutarha oli yksi katteettomimmista lupauksista, joita asuntoa vuokraava firma voi asiakkaalleen antaa. Esittelyssä luki

Lovely garden.

 

Pitihän siitä kuva ottaa, palautetta varten - ja muistoksi ja opetukseksi vastaisuuden varalle. Ei pidä näköjään luottaa, että kyseessä on ”lovely garden”, jos asunnon esittelyssä on vain yksi kuva puutarhasta. Ja sekin on otettu puutarhasta taloon päin.

 

PS. Ei tämä matkaamme pilannut. Aiheutti enemmänkin vitsin tynkää, sillä käytössämme oli myös parveke. 

Luovasti liuskekivillä

Tänään saimme ensikosketuksen liuskekivien asentamisesta. Liuskekivi on luonnon materiaali, jossa jokainen kivi on yksilöllinen sekä muodoltaan että paksuudeltaan. Liuskekiviä asennettaessa on hyvä keskittyä enemmän muotoiluun ja sommitteluun toisin kuin esimerkiksi betonikiviä asennettaessa.

Vaikka liuskekivien asennus antaa sijaa luovuudelle, tulee asentamisessa kuitenkin huomioida tietyt periaatteet. Alla muutama esimerkki:

• Liuskekiviä ei saa asentaa riviin, sillä kivien välisten saumojen pitää olla vaihtelevia. Sillä on vaikutusta mm. kivien paikallaanpysymiseen.
• Saumojen pitää olla mahdollisimman saman levyiset. Hyvä muistisääntö on noin kahden sormen paksuinen sauma.
• Kivien reunat eivät saa jäädä koholle, ettei niihin kompastu.

Ohjeiden jälkeen asennushommiin

Saimme tehtäväksemme asentaa noin 2-3 neliömetrin alueen, jonka rajasimme kuvassa näkyvillä putkilla. Kivien pohjalla on tasoitettu asennushiekka. Hiekkaa poistettiin tai lisättiin kiven paksuuden mukaan, jotta lopputulos on tasainen.

Asentaminen aloitettiin betonilaattakäytävän reunasta, joka osaltaan ohjasi työn kulkua etenemään suoraan. Polvisuojat osoittautuivat jälleen tarpeellisiksi.

 

 

 Kumivasaralla napautimme liuskekivet paikalleen. Vatupassilla oli hyvä välillä tarkistaa, että pinnasta tulee tasainen. Työ eteni hitaasti, mutta varmasti. Tässä vaiheessa aurinkokin tuli esiin ja valaisi puistosalimme.

Ennen kuin päästettiin ope arvioimaan työtämme, harjasimme kivien väleihin hiekkaa. Samalla kokonaisuus alkoi hahmottua paremmin.

 

Kannustava tuomio

Ope on kiltti ja antaa meille aina kannustavaa palautetta - niin kuin nytkin. Hän sanoi työn olevan "oikein hyvä" ensimmäiseksi liuskekivityöksi.

Muutama sauma oli venähtänyt ylimittaiseksi, minkä huomasimme itsekin, kun saumojen hiekka oli paikallaan. Siitä otamme opiksi seuraavaa harjoitusta varten.

Tällaisen siitä sitten teimme. Huomenna teemme toivottavasti vielä paremman.

 

Aurinkoinen kotimatka

Taas on yksi koulupäivä takana ja uutta oppia repussa mukana. Aurinko paistoi edelleen, kun lähdin kotia kohti. Kylmästä huolimatta en lakannut kotimatkalla ihastelemasta luonnon ihanuutta!

 

 

 

Vihersuunnittelusta liuskekiviin

Viherrakentamisen artesaaniopintojen yksi parhaista anneista on se, että siirrymme jouhevasti teoriasta käytäntöön.

Ihan oma asiakasprojekti

Olemme ahkeroineet kaikkiaan muutamia viikkoja opiskelemalla vihersuunnittelun perusteita. Lisäksi jokaisella on asiakasprojekteja, joihin kuuluu joko suunnittelua tai suunnittelua ja viherrakentamista.

Oma projektini on suunnitellut 50-luvulla rakennetun kerrostaloyhtiön pihan parannusta. Asiakkaan toiveita on kuunneltu, ja niiden pohjalta projektin jäsenet ovat tehneet omia luonnossuunnitelmiaan. Tänään saimme opelta kullanarvoisia neuvoja, miten etenemme niiden suhteen.

Ensimmäinen asiakastyö ja pientä jännitystä on ollut ilmassa. Tänään tuli ensimmäisen kerran tunne, että tästä haasteesta selvitään. Toivottavasti asiakas on aikanaan kanssamme samaa mieltä.

Liuskekiviharjoituksia

Huomenna alkavat liuskekivityöt, joita teemme koulumme puistosalissa. Toistaiseksi olemme harjoitelleet betoni- ja noppakivillä, joten liuskekivien sielunelämän opettelu on sitten ihan oma juttunsa.

Aamulla suuntaan ensin vaatekaapille ja laitan työreleet päälle. On mukava päästä välillä paperihommista kunnon duuniin, jossa työn tulos näkyy saman tien. Samalla tulee testattua, onko kunto yhtään noussut juoksu- ja kävelylenkkien myötä.

 



Tämä kuva on silkkaa poseerausta. Kivitöissä on tekemisen meininki, jossa ei lapioon nojailla kuin korkeintaan valokuvissa.



Väri-ilottelua

Värit ovat aina merkinneet minulle paljon. Saan niistä energiaa ja iloa; on värejä sitten kasvi-istutuksissa, rakenteissa tai katukuvassa. Yllättävät väriläiskät tuovat väistämättä hymyn huulille ja antavat hyvää mieltä.

Venetsian Burano-saari oli varsinaista väri-ilottelua – taloja myöten. Kauniit kukkaistutukset ja kirkas auringonpaiste antoivat oman lisänsä herkullisiin väreihin.

 

 

 

 

 

Seuraavat kuvat on otettu Toscanassa. Värit suorastaan hehkuvat, jos taustalla on rauhallinen värielementti. Vanha perussääntö esimerkiksi kukkaistutuksissa ja –asetelmissa on: laita pari perusväriä ja korosta niitä muutamilla lisäväreillä. Toimii!

 

 

Kauppojen julkisivujakin voi koristella – muutkin kuin kukkakauppiaat! Vain mielikuvitus on rajana. Kuvat Umbriasta ja Kööpenhaminasta.

 

Väri-iloa löytyy myös koto-Suomesta. Kunhan hämärä väistyy ja saamme jälleen nauttia auringosta ja uuden kasvun ihmeestä. Tuskin maltan odottaa!